Äitienpäivä 8.5.2011.

Mitä sä juuri sanoit?

Lapsellasi on leukemia.

Mitä?

Pääni on kuin Mitä? Missä? Milloin? -kirja. Kirjassa on tyhjät sivut. Jossakin on otsikko "Miksi?"

Miksi juuri minun lapseni, kolmevuotias, reipas, elämäniloinen poikani sairastaa leukemiaa?

Ensimmäinen mielikuvani on edeltävänä syksynä katsomani amerikkalainen dokumentti leukemiaa sairastavista lapsista. Molemmat päähenkilöt kuolivat. Itkin katsoessani saattohoidossa olevaa teini-ikäistä poikaa, jonka luokse koko suku oli kokoontunut jättämään hyvästit.

En itkenyt katsoessani poikaani, kun hematologi saapui huoneeseen kertomaan leukemiadiagnoosista. Miksikö?

En uskonut sitä. Tietäväthän kaikki, että hoitovirheitä sattuu. Poikani verinäyteputket ovat varmasti menneet sekaisin jonkun toisen lapsen näytteiden kanssa. Tai ainahan on myös se mahdollisuus, että tämä on paha uni. Kohta herään.

Kohta herään poikani vierestä. Luuydinpunktiossa näkyy "blastisoluja", leukemiasoluja.